Kevät!!!

Nyt joka ikisenä aamuna piru pääsi päällä tasapainoilee,
räntäsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevät, kesä, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevät, kesä, syys
palaa syyllisyys.
Ja pyytää syyllisyys:

“tule tänne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo.”
“Ei, en tule, pahasta puhdas oon!”
“Siispä puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon.”

Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
räkänokkainen,
kiikkuu
eikä aavistaa saata,
kuinka suuri voima liikkuu,
nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
ja mustaa maalia juo.

Se tulee tuttavaksi tänään,
et toisin päättää vois.
Se päättää, milloin tulee,
eikä lähde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
mustaa maalipurkkia kuljettaa,
ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
se suhersi seinään: mitäpä nolla?

Nyt joka ikisenä aamuna piru pääsi päällä tasapainoilee,
räntäsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kevät, kesä, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevät, kesä, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevät, kesä, syys
pyytää syyllisyys.

“tule tänne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo.”
“Ei, en tule, pahasta puhdas oon!”
“Siispä puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon.”

Sillä syyllisyys kuuliaista rakastaa,
se voimaa vammoistamme ammentaa,
pian niistä pesää rakentaa:
viereen tuvan
valmistuvan jo näen
huoneet vierasväen
kunnes tuikkaat talonsa alle tulen hyvän,
sen huomaat hämmentyvän.

Nyt joka ikisenä aamuna piru pihalla vihaansa viuhtoo vaan.
Räntäsateessa, pää kohmeessa kauhoo lunta ikkunaan.
Tulkoot irveet, pilkkakirveet,
haavaa ei ne tehdä voi,
kun vaikeroi viluissaan syyllisyys
ja varjoissa vaanii,
siellä sinua se osoittaa,
vaan kulkee karavaani,
tavoittamattomiin taivaltaa.
Jää hyvästi, syyllisyys.

Miloun toipuminen on alkanut hyvin ja keskustellessamme päätimme jättää asian sikseen. Olkoonkin, että tämä on vakava tragedia mitä milloinkaan ei saisi tapahtua – mutta näitähän silti tapahtuu. Nyt kaikki tämäkin tuntuu vain pahalta unelta jonka muistot aika lieventää.

Paljon on ollut puhetta kasvattajista ja kasvatustyöstä ja onpa joku mennyt kirjoituksissaan niinkin pitkälle, että kyseenalaistaa koiria kasvattavien ihmisten moraalia. Noooh, tänään sain taas tuntea hetkisen verran pörssissäni kasvattajan vastuun, sillä erinäisistä sattumuksista Kennel Beleriad korvasi kasvattamansa pennun eläinlääkärikuluja 762 euroa sekä toisen pennun alipurennan eli kauppahinnasta -30%.

Siksi mielummin itsekin ostan koiran oikealta kasvattajalta, koska kasvattajan vastuu jatkuu kauas koiran tulevaisuuteen. Koirankasvatus on riskialtista hommaa, elävistä eläimistä kun on kysymys, ja joskus ihmettelenkin että MIKSI kummassa minun piti koko homma aloittaa. Välillä tuntuu, että kakkaa tulee niskaan joka suunnasta ja kun et kumarra sinne etkä tänne niin olet väärässä ja jos kumarrat tänne tai sinne olet siltikin väärässä.  Eli komsii komsaa teet niin taikka näin tai olet tekemättä mitään, niin aina joku tietää sinut ja sinun asiasi melkeinpä paremmin kuin sinä itse.

Minulla ainakin on puhdas omatunto ja vaikka syyllisyys joskus tunnollista ihmistä ilman syytä painaakin, niin ainakin voin sanoa, että myötäelän ja tunnen empatiaa.

Ulkonakin on niin kaunis ilma, että se kirvoittaa hymyn täysin tuntemattomienkin kasvoille ja saa vieraat tervehtimään toisiaan. Tänään aion nauttia tästä päivästä enemmän kuin eilisestä ja annan hymyn vastaantulevalle. Se ei maksa mitään mutta antaa paljon.