… tule kasvattajaa, tuumii Niina kohta 16v. Hymyillessäni ja hieman kohottaessani kulmia tälle kommentille, totesin että viisas ratkaisu. Mutta pakko oli silti kysyä, että miksi.
Vastaus hämmästytti ja sai pohtimaan asiaa. Jos saisin takaisin kaikki ne mahdollisuudet, mitä elämä on eteeni tuonut, valitsisin saman uudelleen. Äidinmaidosta on jo imetty rakkaus koiriin – oma äitini on myös kasvattaja. Tosin toisella rodulla. Pikkutyttönä kauneimpiin muistoihini kuului kennelvierailut edesmenneen Karion-rouvan kennelissä. Miten ihana siellä keittiössä olikaan istua syli täynnä pentuja ja varpaat pienten neulanterävien hampaiden tyynynä. Ja miten silkkisiltä turkit tuntuivatkaan ja kuinka hyvälle pennut tuoksuivat. Tuntikausia istuin ja nökötin pissapapereiden keskellä, ja kunnioitin tätä vanhempaa kasvattajaa niin paljon, että olin hipihiljaa ja silmät pyöreänä kuuntelin tarinoita näyttelyistä, pennuista, vanhemmista, kuuluisista ihmisistä ja haaveilin jonakin päivänä olevani yhtä suuri ja hyvä kasvattaja kuin Irma.
Ollessani 14-vuotias hoidin ensimmäisen koiran synnytyksen aivan itse. Äitini oli töissä ja minulle iski paniikki. Kenelle muullekaan olisin soittanut kuin Irmalle, joka tyynen rauhallisesti neuvoi puhelimessa kuinka pentua hierotaan ja mitä tehdä seuraavaksi ja vaikka olinkin nähnyt pentujen syntymää aivan pienestä lapsesta lähtien, juuri tämän kasvattajan opastus sai minut uskomaan itseeni ja kaikki sujui kuin sujuikin hyvin ja pennut selvisivät. 5 ehti syntyä ennenkuin äitini pääsi kotiin ja 4 vielä sieltä saapui. Silloin päätin, että kun minusta joskus tulee kasvattaja, minulla on aina aikaa neuvoa muita ajankohdasta riippumatta. Haluan olla kuten Irma.
Kun vähän kasvoin aikuisemmaksi, otin sijoitukseen nartun juuri tältä kasvattajalta. Sopimus oli oikein onnistunut ja niinpä otin toisenkin koiran sijoitukseen. Monet näyttelyt kierrettiin ja sain maistaa glamouria, jota juuri tämä kasvattaja huokui ja keräsi ympärilleen. Vanhempi rouva heräsi eloon näyttelykehässä ja ympärillä olevat saivat nauttia kärkevästä huumorista, tiukasta asiallisuudesta sekä ehkäpä – lievästä flirtistä. Nautein katsella tätä episodia, joka toistui joka näyttelyssä ja halusin olla kuten hän.
Kotinsa oli täynnä ruusukkeita, patsaita ja maalauksia koirista. Koko elämänsä oli omistettu koirille.
Joskus, kun minusta tulee vanha ja toivottavasti arvostettu kasvattaja, tiedän saavuttaneeni sen mistä olen aina haaveillut - kun joku nuori tyttö, jonka sydän on täynnä rakkautta koiria kohtaan, ajattelee, että minä haluan olla kuten hän.
Niinpä niin tyttöseni, emme tiedä nuorena kuinka valtavan vaikutuksen jonkun persoona saattaa jättää koko elämänpolullemme. Tosi asiassa kaikki hetkenkin rinnallamme kulkeneet jättävät jälkensä meihin. Kohta on taas Irman päivä, ja vaikka kaipaankin Häntä päivittäin, ovat nuo nimi,-ja syntymäpäivät vaikeita, ystäviä on niin harvassa.
Minustakaan ei ikinä tule kasvattajaa ja voin myöntää sen että minusta ei ole siihen. ne työtunnit mille ei voi määrittää palkkaa se vaadittu aika pennusta luovutukseen kysyy luonnetta, määrätietoisuutta ja kykyä luopua jostakin…tuskin kovinkaan moni ihminen siihen kykenee…joten tsemppiä kasvatustyöhön ja ei sinun tarvitse tavoitella irman titteliä koska olemalla ihan oma itsesi saavutat sen kirkkaimman tähden ja varmasti kuulemme sinun työstäsi vielä “vanhoilla päivilläkin”
Hei!
Sinulla on upeat sivut ja hyvän näköisiä koiria! Etsiskelen itselleni juuri parsonin pentua ja olen vieraillut useilla sivustoilla. Nämä ovat kyllä ehdottomasti parhaat sivut, mitä olen nähnyt.
Minua kiinnostaisi tietää hieman kasvatustyöstäsi; sinulla on paljon viime vuonna hankittuja nuoria koiria. Millä perusteella olet hankkinut juuri ne koirat ja mitkä ovat suunnitelmasi tulevien pentueiden suhteen? Olen itse kiinnostunut enemmän käyttö- kuin näyttökoirasta ja olisi kiva jos pennulla olisi luonnetta.
Terveys on myös tärkeä asia; mitä sairauksia kasvattamissasi linjoissa on esiintynyt ja ovatko esim. silmät terveet?
Moikka Mari!!
Ja kiitos kommenteistasi =)
Vastaan sinulle paremmin sähköpostiisi, mutta lyhyesti kysymyksiisi; jokainen kasvattaja hakee sitä omaa linjaansa ja minä olen sellaisen löytänyt
Näissä koirissa on kaikki se, mitä tulevilta B.koiriltakin odotan.
Luonteen kovuutta en halua jalostaa ‘kovemmaksi’, koska valtaosa ihmisistä (myös minä) haluamme lemmikin ja elämänkumppanin, jonka kanssa on helppo ja mukava elää ja tulla toimeen. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että alkuperäisvietit karisisivat pois, kyllä ne siellä tallella on.
Kaikilla koirillani on mitä mahtavimmat luonteet ja ne tulevat lukuunottamatta normaaleja kahinoita loistavasti toistensa kanssa toimeen .
Chantalin (of Lovealoch) koirat ovat mielestäni maailman parhaita koiria <3
Sari
Kennel Beleriad